16 lokakuuta, 2013

Prekaarin arki on armoton

Epätyypilliset työsuhteet, sijaisuudet, pätkät, silput, freelancerius, permalancerius. Armon varassa oleminen. Miten on mahdollista, ettei palkka riitä elämiseen, vaikka töitä tehdään koko ajan, silloinkin kun muut lomailevat? Mihin prekaari voi valittaa? Ketä kiinnostaa, jos pätkätyöläinen menee lakkoon?

Radikaaleinta on arki on Teatteri 2.0:n ja Tampereen Teatterin, Joensuun Kaupunginteatterin sekä Rovaniemen Teatterin yhteistuotanto. Dokumentaariseksi arkikomediaksi määritellyn näytelmän on kirjoittanut Taija Helminen ja ohjannut Saana Lavaste.

Näytelmä koostuu sekä fiktiivisestä että dokumentaarisesta materiaalista. Jokaisella paikkakunnalla on muun muassa järjestetty aiheen tiimoilta työpajoja. Lisäksi valikoituja pätkätyöläisiä on seurattu kaikissa esityskaupungeissa. 

Sairastuminen kaataa korttitalon

Ja materiaaliahan löytyy, esimerkkejä nähdään niin hoiva-, kasvatus- kuin luovaltakin alalta. Nämä optimistiset pätkätyöläiset uskottelevat itselleen olevansa tilanteissaan omasta tahdostaan, mutta epävarmuus tulevasta ja arjen hallinnan valuminen käsistä jäytää. Oman tai läheisen sairastuminen kaataa huolella kasatun korttitalon.

Esitystä esitetään kulloisenkin teatterin ohjelmistossa olevan esityksen lavasteissa. Tällä kertaa Tampereen Teatterissa lavasteet olivat Lokin. Omat lavasteet ovat valkoista vaneria, joka taipuu moneen, mutta näyttää juuri niin ankealta kuin esityksen tarjoama kuva prekaarin arjestakin.

Keskiössä ovat Jussi, joka pitää unettomana videoblogia ja hallusinoi keskusteluja kuun kanssa, sekä Erika Niemi, joka on hukkunut pätkätyön virtaan niin, ettei häntä itseään enää edes hahmota. 

Kituuttamista ja rysäyksiä

Näytelmän sanoma on karu, prekaari voi huonosti eikä helpotusta ole näköpiirissä. Kaiken kaikkiaan aiheesta piirtyy kovin surullinen kuva. Esityksessä runsaasti vilahteleva huumorikin on synkkää ja sarkastista.

Marja Myllylä ja Johannes Korpijaakko, freelancereita tietenkin hekin, taipuvat notkeasti lukuisiin rooleihinsa. Herkullisia hetkiä tarjoutuu matkan varrella lukuisia ja taitavasti ne myös käytetään. Kokonaisuutta vaivaa kuitenkin yleisen alakuloisuuden lisäksi jonkinlainen hätäisyyden aura, välillä jäädään vähän niin kuin kuopimaan paikalleen, kunnes rysäytetään kerralla reilu loikka eteenpäin. Vaan niinhän se pätkätyöläisen elämäkin taitaa usein rakentua.

****

Kantaesitys 8.10.2013
Arvio ilmestynyt Hämeen Sanomissa 16.10.2013, väliotsikot toimituksen

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...