08 syyskuuta, 2013

Petroskoin sirpaleet hakevat muotoaan

Tamperelainen Teatteri Telakka, lahtelainen Teatteri Vanha Juko sekä virolainen Rakveren Teatteri toteuttavat parhaillaan yhteistyöhanketta, jossa valmistuu kolme esitystä. Työryhmissä on jäseniä kaikista kolmesta teatterista, ensi-iltaan ne saadaan kotiteattereissaan sekä nähdään vuoden 2014 aikana kahden muun teatterin ohjelmistossa.

Kesällä ensi-iltansa sai Rakveren Teatterissa Andres Noormetsin kirjoittama ja ohjaama Köök (suom. Kyökki). Tällä viikolla vuorossa olivat Teatteri Vanhassa Jukossa Aleksis Kiven Kullervo, jonka on ohjannut ja sovittanut Lauri Maijala sekä Teatteri Telakalla Ari Nummisen Petroskoi. Esitykset muodostavat teemallisen kokonaisuuden, mutta kahta muuta näkemättä puhutaan nyt vain Petroskoista.

Esityksen alussa näyttelijät rakentavat kynttilän valossa alttaria pullonkorkeista, tyhjistä pulloista ja muusta rojusta. Tai ehkä he rakentavatkin Petroskoita, karjalaisten myyttistä kaupunkia. Joka tapauksessa tuo rakennelma pyyhkäistään pois alta kuin buddhalaismunkkien hiekanjyvä kerrallaan piirtämä mandala. Vain maatuska, äiti jää valvomaan.

Tarina alkaa vuoden 1941 Äänislinnasta, jossa hilpeästi rakennetaan keskitysleiriä venäläisille. Tai ei sentään tarina, sitä ei tässä nyt kaivata. Nummisen - ja apulaisohjaajana toimineen Jussi Sorjasen­­­ - ­Petroskoi on kollaasi karjalaista perinnettä, menneisyyden haamuja ja häiritseviä unia, joista ei tiedä, ovatko ne hyviä vai painajaisia.

Sirpaleet risteilevät menneessä ja nykyajassa, suomalaisissa, karjalaisissa ja venäläisissä mielenmaisemissa. Ylhäinen ja alhainen, kaunis ja ruma, hauska ja hirveä näyttäytyvät jatkuvasti rinnakkain. Kaiken yllä tuntuu leijuvan jokin suuri kaipaus pyhyyden kokemiseen, viitteet ortodoksisiin rituaaleihin toistuvat.

Esiintyjät puhkeavat tuon tuostakin lauluun ja tanssiin. Antti Raekallion musiikkidramaturgia yhdistää taitavasti karjalaisia kansanlauluja työryhmän tuottamiin uusiin lauluihin. Rupisilla itsetehdyillä soittimilla esitettynä musiikissa on rutkasti enemmän punkkia kuin pirtanauhan heiluntaa. Erityisesti Jukon Minja Koski vakuuttaa, vaikka taitavia ovat muutkin, Telakan Kaisa Sarkkinen ja Petri Mäkipää, Nätyn opiskelija Jussi-Pekka Parviainen sekä Rakvere Teatterin Mait Joorits.

Petroskoi kuljettaa tarinanpalasiaan ja punaisen langan pätkiään menneestä kohti tulevaa, mutta kaipaisi hieman aiheensa kirkastamista. Nyt ilmaan jää nippu kieltämättä vahvoja kuvia, kuitenkin ilman varsinaista väittämää.

****

Ensi-ilta 4.9.2013
Arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 8.9.2013

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...