22 syyskuuta, 2013

Hip Cirq Europ' yhdistää sirkuksen ja tanssin

Pyörähdin tällä viikolla työmatkalla Brysselissä ja näin Hip Cirq Europ' -hankkeen esityksen l’Ecole de Cirque de Bruxelles'n vanhalla rautatieasemalla sijaitsevassa sirkusteltassa. EU:n Kulttuuri-ohjelman rahoittama projekti yhdistää sirkusta sekä katu- ja nykytanssia. Projektissa on mukana 12 nuorta artistia kuudesta maasta, yleensä yksi tanssija ja yksi sirkusartisti kustakin, tosin Suomesta mukana on kaksi Sorin Sirkuksen kasvattia, Seela Wanvik ja Petteri Savikorpi, Guadaloupesta taas kaksi tanssijaa.

Koreografien Eric Mezino ja Gaëtan Levêque johdolla rakennettu esitys kiertää kuudessa residenssissä, joihin osallistuu myös paikallisia nuoria sirkuksen ja/tai katutanssin harrastajia. Näiden paikallisten nuorten kanssa rakennetaan esitykseen oma osionsa, lisäksi he osallistuvat esityksen ryhmäkohtauksiin pitkin matkaa, niinpä jokaisen residenssin lopuksi esitettävä teos on joiltain osin erilainen. Kaikki versiot tulevat aikanaan projektin sivuille katsottavaksi, joten eroavaisuuksia voi tarkastella ihan itsekin. 

Näin esityksen ensimmäisen version tammikuussa Sorin Sirkuksella Tampereella Circus Ruska -festivaalin ohjelmistossa ja nyt vuorossa oli neljännen residenssin tulos. Vaikka esityksen ydin ja yksittäisten artistien numerot olivat melko samanlaisia kuin aiemmin, oli esitysten tunnelmissa varsin paljon eroavaisuuksia. Tällä kertaa paikallisten nuorten avausnumero oli painotukseltaan tanssillinen, Sorilla mukana ollut esiintyvän ryhmän osuus taas oli sirkustaidollisesti aivan eri luokkaa.

Esityksen yleistunnelma on melko synkkä, kuvastossa on väkivaltaa ja alistamista. Musiikkivalinnat tuovat paikoin hyvinkin kieroutuneen lisäkierroksen. Tampereen esitys oli todella tummasävyinen, Brysselissä esityksessä oli paljon enemmän huumoria, mikä itselleni tuntui välillä vieraalta. Toki, jos olisin nähnyt esitykset toisinpäin, saattaisin myös ajatella aivan toisin.

Sorin Sirkuksella esitys nähtiin teatterimallisessa salissa, jossa näyttämö on yhdellä sivulla, katsomo toisella, Brysselissä taas sirkusteltassa, jossa katsomo on perinteisessä areenamuodossa. Lava Brysselissä oli huomattavasti pienempi kuin Sorin Sirkuksella. Telttamiljöö toi esitykseen vanhanajan sirkuksen tunnelmaa, kun Tampereella taas oltiin mielestäni kiistatta nykysirkuksen äärellä. Brysselissä katsojat lähtivät todella nopeasti rytmikkääseen taputukseen heti, kun musiikki suinkin siihen vihjasi, mikä loi varsin kieroutunutta tunnelmaa mm. kohtauksessa, jossa nuori mies riepottaa nuorta naista ja väkivallan uhka on käsinkosketeltava. Yleisön reaktio tavallaan kannusti naista jahtaavaa miestä. Karmivaa. Ehkä tahallistakin koreografien puolelta.

Vaikka erot esitysten välillä olivat selkeitä, nautin kyllä molemmista, mutta pidin enemmän synkemmästä Tampereen vedosta. Kaksi kohtausta vaikutti tuolloin minuun todella vahvasti, ensimmäinen oli Rebecka Nordin ja Jessy Baustier Duhamelin duetto Billie Hollidayn Strange Fruit -kappaleeseen (tämän klipin alussa). Jostain syystä tämä kohtaus itkettää minua vieläkin. Toinen taas oli pyramidinumero (tämän klipin kohdasta 5:30). Musiikissa on hyytävät lyriikat (kertokaa, kenen kappale, olen koettanut löytää toistaiseksi onnistumatta!). Väkivalta- ja raiskausteema iski vahvasti Tampereella, jossa numero esitettiin naisvoimin, Brysselissä siihen tuli aivan toinen tunnelma, kun mukana olikin yksi mies.

Huomaan muuten, että minun on vaikea päättää oma sanastoni, puhunko numeroista vai kohtauksista, tanssi- vai sirkustermeillä. Se on mielestäni varsin hyvä merkki, esitys sulauttaa molemmat lajit hienosti yhteen, tanssi ja sirkus ovat tasaveroisia eikä kumpikaan ole toisen mausteena. Hieno projekti kaikenkaikkiaan!

****

Esitykset Tampereella 26.1.2013 ja Brysselissä 20.9.2013

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...