08 elokuuta, 2013

Onko myötätunto enää edes mahdollista?

Sanakirja määrittelee myötätunnon tietoisuudeksi toisen kärsimyksestä ja haluksi toimia sen helpottamiseksi. Riko Saatsi on ohjannut Seinäjoen kaupunginteatteriin Veikko Nuutisen näytelmän Myötätunto, joka nähtiin Tampereen Teatterikesässä.

Viidesluokkalainen Henry on järkyttänyt opettajansa väkivaltaa, seksiä ja natsikuvastoa pursuavalla videoperformanssillaan. Taannoisten kouluampumisten lisäksi turvallisuuden illuusio koulussa on särkynyt Henryn ystävän Marian katoamisen vuoksi. Rynnäkkövarusteinen poliisi johdattaa lapset opintielle, koulukiusaamista se ei kuitenkaan estä. Jos ei Henry ole ihan tasapainoisimmasta päästä lapsia, ei ympäröivistä aikuisistakaan tukea heru. Akateemisesti koulutetut vanhemmat natustavat kannabiskakkuja, tuskainen opettaja tasapainottelee oman henkisen sietokykynsä rajoilla.

Esitys on sirpaleinen, eikä sen fokus ihan hahmotu. Niin aikuisten kuin lastenkin mustimmat fantasiat löytävät tiensä esiin, se myötätunto vain tuntuu olevan hukassa. Ehkä se onkin lopulta mahdotonta, ehkä kukaan henkilöistä ei todella pysty asettumaan toistensa asemaan ja välittämään riittävän paljon, että haluaisi helpottaa toistensa kärsimystä.

Saara Kotkaniemi sukeltaa alakoululaisen pojan nahkoihin tunteikkaasti. Henryllä on paha olo ja se näkyy. Tälle vastakohtana näyttäytyy Liisu Mikkosen eleettömästi tulkitsema enkelimäinen Maria, joka on liian hyvä ollakseen oman tarinansa subjekti. Leena Rousti ja Jani Johansson rakentavat Henryn vanhemmat varmoin ottein, erityisesti mieleen painuu kuitenkin Tuomas Kiiliäisen varsin vastenmielinen opettaja, joka jollain kummallisella tavalla onnistuu kuitenkin saamaan myötätuntoa osakseen.

Seinäjoella esitys aiheutti jonkinsorttisen kohun, kun opettaja peruutti yhdeksäsluokkalaisten teatterivierailun karuun kielenkäyttöön vedoten. Mutta shokeeraantuuko tämän päivän teini tosiaan kiroilusta tai edes väkivaltaisesta ja seksuaalisesta kuvastosta teatterissa? Netissä tuo kaikki ja vielä pahempaa on muutaman klikkauksen päässä. Toki teatteriesitys tuo tapahtumat helpommin iholle, mutta sama etäännytys kameran kautta tapahtuu tässäkin.

Esitys jättää miettimään, onko myötätunto uhanalainen tunne. Osaammeko enää tuntea myötätuntoa toisia kohtaan, entä itseämme? Myötätunto on tärkeä osa inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyden edellytys, sitä ei ole olemassa ilman toista ihmistä, häntä, johon myötätuntomme suuntautuu. Näytelmän tarjoama näkemys myötätunnon mahdollisuudesta on kovin lohduton.

*****

Seinäjoen kaupunginteatteri: Myötätunto
Esitys Tampereen Teatterikesässä 6.8.2013
Arvio julkaistu Hämeen Sanomissa 8.8.2013

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...