03 toukokuuta, 2008

Hämärän rajamailla kohtaa mielenkiintoisia tuttavuuksia.

/.../ parin viikon työpläjäys tanssifestareilla. /.../ Vaan en valita: vaikka olikin raskasta, tuli nähtyä tosi paljon tanssia. Nyky-sellaista. /.../

En suinkaan kaikesta näkemästäni pitänyt, päinvastoin, taisi listalla olla loppuviimeksi vähemmän niitä, joista pidin. Pitäminen toisaalta on niin kauhean subjektiivista. Teatterikriitikkona yritän sitä välttää, mutta tanssinkatsojana en voi, kun en vielä osaa kielestä kuin alkeet. Koskettavimmat jutut koskettivat kyllä ihan jollain muulla kuin teknisen laadun tasolla.

Tämä kosketti (edit. Linkki poistettu, kyseessä Zodiakin Tänään. Täällä. Me. Paikka auringossa). En osaa tätä edes esityksenä pitää, koska kokemus oli niin henkilökohtainen. Annoin itsestäni tuntemattomalle ihmiselle ja hän antoi itsestään takaisin. Näki tekstistäni tai sen rivien välistä asioita, joita en ollut sinne laittanut, mutta jotka olivat oikeita. Toi ne sitten oman ruumiinsa kautta näkyviin. Kuin olisin avannut päiväkirjan ja katsellut sen lukemista.

Tämä kosketti myös (vaikka ei ollutkaan festareiden ohjelmistossa, vaan pari päivää myöhemmin). Jyrki Karttusen estetiikka on niin helposti lähestyttävää, ajatuksia herättävää ja kaunista, että itkin puolet esityksestä, puolet nauroin, vuoronperään molempia, välillä yhtäaikaa. Karttunen kuljettaa esitystä näennäisen kaaoksen kautta, ja onnistuu solmimaan siihen niin täydellisen dramaturgian, että ei voi kuin ihailla. Lisäksi Karttusen teosten taiteilu sentimentaalisuuden terällä menemättä imeläksi on tosi taitavaa. Ihmisen asialla.

Näin muuten eilen uudestaan myös tämän (edit. Linkki poistettu, kyseessä TTT:n Seitsemän veljestä). Harvoin tulee mentyä uudestaan, jos on kerran nähnyt, vaikka kannattaisi. Näen liian monet esitykset ensi-illassaan, mikä ei ole paras mahdollinen aika. Veljekset olivat rentoutuneet kolmessa kuukaudessa, silti intensiteetti ei kärsinyt yhtään. Ensi-iltaan verrattuna nyt puuttui turha ylilataus, jännittämisestä johtuva (ehkä? mikä minä olen kenenkään jännitystä tai jännittämättömyyttä analysoimaan) puskeminen, kuitenkaan esitys ei ollut väsynyt tai löysä. Hieno teos.

/.../
Edit 2013: poistettu henk. koht. elämän ruotiminen.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...